Huh! On ollu aika raskas ensimmäinen viikko. Ollaan käyty siellä ja täällä, nähty enemmän ja vähemmän tärkeitä ihmisiä, syöty ja hymyilty ja nyökytelty. Tämmönen PR-homma on yllättävän raskasta, varsinki sillon kun ei ole mitään varsinaista suunnitelmaa mihinkään suuntaan, kaikki tehdään vaan koska on pakko mennä sinne ja PAKKO nähdä tämä ja tämä ihminen ja pakko, pakko, pakko. Ollaan sentään leikkurissakin oltu. En ikinä olis kuvitellu, että se on näin kaaottinen. Ihmiset säntää sinne ja tänne. Sitä ja tätä tarvitaan, pitää mennä hakemaan kilometrin päästä työmaan poikki steriilistä varastosta, no ei nyt ihan kilometrin päästä, mutta pitkän matkan päästä kuitenkin. Mikään ei ole järjestetty niin, että asiat olisi helposti saatavissa. Leikkaukset kestävät useita tunteja. Keskiviikkona kun päästiin leikkuriin niin siellä leikattiin SAV. Se oli jotain aivan järkyttävää katsottavaa. mitään ei ollu valmistettu, kaikki tavarat haettiin sitä mukaan mitä tarvittiin avauksen jälkeen. Avauksiin täällä menee yllättävän paljon aikaa, puhumatta nukutuksista. Keskiviikkona salihenkilökunta pääsi kotiin keskiyön paikkeilla, osa instruhoitajista joutui yöpymään hostellissa kun busseja ei enää mennyt. Täällä ei oikein tunnu olevan työaikoja. Sanottiin vaan, että ne hommat mitä pitää tehdä niin tehdään. Leikkauksia ei pystytä siirtämään toiselle päivälle kun potilaan perheellä ei välttämättä varaa maksaa ylimääräsistä päivistä. Kaikki tekemiset katsotaa potilaan kastin mukaan, mitä enemmän pystyy maksamaan sitä enemmän potilaan eteen tehdään töitä. Tällä hetkellä hoidossa ei taida olla ketään niin varakasta, että jonkun vähempiosaise saisi leikattua ilmaiseksi.Noh hommia ainakin riittää kolmeksi kuukaudeksi. Jos hommat ei lähde rullaamaan kunnolla voi olla, että 3kk ei riitä alkuukaan. Onneksi henkilökunta haluaa kehittää sairaalaa ja ovat avoimia ehdotuksille, kuten ollaan mekin. Yhteistyöllä tästä kyllä selvitään :D.
Lisää kuvia/videoita tulossa :D...
Juhuu! PS. Suvi pisti viestin eteenpäin <3
VastaaPoista