lauantai 24. huhtikuuta 2010

Oi voi...

Menen leikkuriin klo. 9. Kysyn onko leikkauksia tänään, vastaus: "kyllä". Kysyn mitä leikataan, vastaus: "craniotomia". Ok. Sen enenmpää ei kerrottu. Kysyin monelta potilas mahdollisesti tulee, vastaus: "ehkä klo.10". Selma. Salissa mitään ei ollu valmiina. Kello on 10 ja 4 vuotias poika parkuu hissien luona kun hoitajat syö aamiaista. Menen potilaan luo ja kysyn hoitajilta miksi mitään ei ole valmiina jos kerta potilas tulee kymmeneltä. Vastausta ei tullut tälläkertaa. Yritän rauhotella poikaa joka vaan parkuu hissien luona. Ennen kun poikaa voidaan siirtää minnekään täytyy vaihtaa sänkyä. Anteeksi mitä? Poika siirretään toiseen sänkyyn ja odotellaan edelleen hissien luona. Sanon yhdelle instruhoitajista, että siirretään potilas heräämöön. Poika siirrettiin heräämöön heti kun isoäiti oli tullut paikalle. Sali on edelleen laittamatta. Suraavaksi kuuluu: "Sinä laittaamaan salia Heti! Sinä pesulle NYT! Sali valmiiski ennen kun potilas kärrätään saliin!" Hämmästyksekseni huomasin, että kaikki tämä tuli omasta suusta, eikä kenenkään muun. Leikkauksen jälkeen uusi avautuminen, tällä kertaa ruohonjuuri-tasolla, ei jumal-tasolla. Avautuminen oli seuraavanlainen:
"Tiedän, että täällä on kokeneita ja uusia hoitajia, mutta meidän on kuitenkin palattava perustasolle. näin ei saada mitään tehtyä. Kun minä pyydän, että joku tekee jotain, halua että se myöskin tehdään heti eikä juosta minnekään muualle. Kaiken on tapahduttava sillä hetkellä eikä hetkeäkään myöhemmin. Ja vielä, mitä ette näe käsissäni? Aivan. Koruja ei ole. Kaikki sormukset, käsikorut ja kellot on otettava pois ennen kun tulette leikkuriin. Puhelimia ei myöskään pidetä taskuissa. Kirurgi ja anestesialääkäri ovat ainoat henkilöt jotka saavat kuljettaa puhelimia taskuissa! Minulla ei ole kun 2kk aikaa saada jotain aikaiseksi ja haluan myöskin nähdä jonkinlaista muutosta ennen kun lähden. Voimmeko sopia, että tästä päivästä lähtien tehdään asiat hieman eritavalla ja kun minä pyydän, että jotain tehdään niin haluan myös että se tehdään. OK?"
Vastaus tähän kaikkeen oli: "Ok"
Toivottavasti tämä kaikki loppuu kun pääsee takaisin kotiin, takaisin töölöön, takaisin ihanan organisoituun ympäristöön missä hommat hoituu ongelmitta. Tämä en ole minä.

3 kommenttia:

  1. JEII, Go Fats!!! Saivat satikutia syystäkin, onneksi olet siellä laittamassa ne ojannukseen. *hali*

    VastaaPoista
  2. Fatima on kovis. Ei siitä päästä minnekään. Psst... juna-asema... woooo-ou? :D

    VastaaPoista
  3. Heti ku pääsen juna-asemalle nih lupaan Henry ;)...

    VastaaPoista