Lauantain saldo

Lauantai oli mielenkiintoinen työpäivä. Aamulla menin leikkuriin jossa ei tapahtunut mitään. Sisar Manju sanoi, että tulossa olisi 1 trepanaatio klo.11. EHKÄ! Kertoi soittaneensa osastolle ja kysyneensä asiasta, osastolta ei voitu sanoa mitään kun leikkaava kirurgi ei ollut käynyt kierrolla. Ajattelin sitten pistäytyä teholla kun leikkurissa ei mitään tehty. Teholla oli kunnon hälinä päällä. Teholle oli otettu vanha rouva joka oli edellisenä päivänä pyörtynyt ja aamulla oli nukkunut erittäin sikeästi. Teholle tullessa rouva oli osittain tajuissaan, ei pystynyt hengittämään ja sydän kävi kierroksilla. Hoitajia teholla oli sillä hetkellä 3, jotka täyttelivät papereita eikä kukaan kiinnittänyt huomiota rouvaan. Anestesialääkäri laittoi artsikkaa ainakin tunnin verran steriilisti pukeutuneena kunnes Päivi meni ja sujautti artsikan muutamassa minuutissa. Kun rouvalle oli kaikki tarvittavat seurantalaitteet kiinnitetty hoitajia ei sen kummemmin enää kiinnostanut. Lopuksi todettiin, että rouvalla oli sydänperäistä vaivaa ja hänet siirrettiin toiseen sairaalaan. Sitten sisälle tuotiin toinen potilas. Meille kerrottiin, että hän on alhaiset paineet, ei muuta. Papereita ei ollut missään, raporttia ei kerrottu kenellekään, kukaan ei tiennyt mitään kun kysyttiin. Jouduttiin Elinan kanssa hoitamaan tämä potilas kahdestaan kunnes joku hoitajista päätti laittaa hänelle tipan. Mitään ei kuitenkaan ollu valmiina. Kanyyli laitettiin sekavan potilaan käteen eikä tippaa ollu letkutettu saatikka missään lähettyvillä. Täysin epäorganisoitunutta toimintaa! Täytyy seuraavan kerran ottaa videota hoitajien toiminnasta, että pystyy näyttämään miten täällä oikeasti tomitaan.
No, kun olin hetken hoitanut potilaita teholla, niin päätimme mennä lounaalle, jonka jälkeen menin leikkuriin katsomaan josko siellä olisi jotain toimintaa. Trepanaatiota oltiin aloittamassa ja kello oli tällöin jo 14! Kyseisen leikkauksen teki eräs paikallinen itseään täynnä oleva ihastuttava kiryrgi, jolla on maailmaa suurempi ego. Kun leikkaus aloitettiin samalla alkoi kirurgin valitus ja vaatimuksia lenteli sinne sun tänne. Mikään ei kelvannut ja hän halusi kaiken juuri sillä sekunnilla. Hänellä oli 2 instrumenttihoitajaa instrumenteissa! He ovat ainoita hoitajia jotka tämä kirurgi hyväksyy hänen instrumentteihinsa ja heidän on aina oltava kahdestaa instrumenteissa! Toinen hoitajista joutui kuitenkin lähtemään kesken leikkauksen kotiin (kun kotimatka kestää yli 2 tuntia) ja tilalle pesi perehdytyksessä oleva poika, jolla ei ole kokemusta neuron leikkurista. Sillä sekunnilla kun poika astui kehiin alkoi seuraava valitus litannia. "Älä koske siihen, älä tee sitä, älä tee tätä, etkö tiedä mikä tämä on, etkö osaa tehdä mitään". Siinä vaiheessa kun kirurgi pyysi luuvahaa eikä poika tiennyt mitä se on, tämä ihastuttava itsekeskeinen ääliö raivosi pojalle ja sano hänelle ettei hän saa koskea mihinkään ja osoitti hänelle missä hänen tulee seistä leikkauksen loppuun asti tekemättä mitään. Sitte alkoi kirurgin vuodatus, "kesken leikkausksen ei opeteta uusia hoitajia. Heidän pitää tietää mitä tehdään ja mitä instrumentteja käytetään leikkauksissa. Minä en tällasita hyväksy. Hoitajan on tiedettävä mitä instrumentteja minä käytän ennen kun hän tulee mukaan leikkaukseen". Tämä oli viimeinen tikki minulle, joten päätin sitten huomauttaa kirurgille tavastaan kohdella hoitajia (lue. otettiin yhteen). En tiedä kuinka fiksua oli mennä sanomaan ihmiselle vastaa, jonka ego on suurempi kun elämä, mutta hyvältä se loppujen lopuksi tuntui :D. Kerroin toki asiasta Martinille, joka oli sitä mieltä, että hyvä kun sanoin. Päivi ja Elina oli myös saanut kuulla minun ja kirurgin sanojen vaihdosta ja molemmat olivat Martinin kanssa samaa mieltä. Onneksi. Martin oli myöhemmin soittanut Professori Senguptalle ja kertonut minun ja Herra Aurinkoisen "keskustelusta". Martin ajatteli, että parempi kertoa Proffalle ennen kuin kuulee asiasta Ruususelta itseltään. Professori oli ymmärtänyt avautumiseni ja sanonut, että Päviänsäteellä on suuri ego, joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Ja sitten Proffa oli kehoittanut minua pysymään kaukana Herra Päivänkakkarasta ja kun hän leikkaa niin en menisi samaan saliin. ohoh! Ensimmäinen kerta kun olen ottanut yhteen kirurgin kanssa. Ja toivottavasti myös viimeinen. Aikomus ei kuitenkaan ole vältellä Herra Auringonkukkaa, mutta en myöskään ole niin itsetuhoinen, että menisin vapaaehtoisesti edes samaan huoneeseen hänen kanssaan. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.
Tämä kaaottisen avautumispäivän jälkeen menimme porukalla (- Martin) shoppailemaan South City ostarille ja siitä sitten Martinin ja Elinan luokse muutamalle.

Ainiin, molemmanpuoleinen krooninen subduraali saatiin tehtyä hieman päälle 3 tunnissa. Nopeeta, vai mitä...?