Kaksi peräkkäistä päivää vapaata. Uskomatonta. No niin on. Sitä ei nimittäin koskaan tule tapahtumaan. lauantai oli onneksi vapaa, mutta sunnuntaina jouduttiin sitten töihin. Otettiin sitten ihan vallan biopsia. Kaikki tämä kun omaiset halusivat, että se tehdään. Oltaisiin jouduttu tekemään se jo lauantaina mutta omaiset eivät silloin tienneet mitä he haluavat tehdä. Aivan älytöntä edelleen tämä touhu. Kun päästiin sairaalaan vastassa oli pimeä lekkuri. Sähköt oli pois. Ilmastointi ei toiminut. Ovet lukossa. 2 hoitajaa oli "päivystämässä". Siis 2 hoitajaa pimeässä ilman ilmastointia ja salien ovet lukossa. Tästä se homma etenee. Tai niin sitä ainakin luulee. Saatiin sali sentään valmiiksi ennen kun potilas tuli sisälle. Tehtiin kaikki meidän tavalla! Leikkauksen jälkeen haluttiin viedä potilas CT:hen. Sehän ei tietenkään ollut yksinkertaista. Siellä ei tietenkään ollut henkilökuntaa, joten heidät soitettiin kotoa sairaalaan. Happisäiliöt pihisi tyhjyyttä ja ventilaattori ei toiminut kun paineilmaa ei ollut (joku fiksu ihminen oli kytkenyt sen pois päältä). Mikään ei siis toiminut, eikä mikään sujunut ongelmitta. Joku tässä on, että asiat ei vaan mene näille ihmisille perille. En tiedä johtuuko kaikki tämä siitä, että he EIVÄT OSAA ENGLANTIA. Olettamus oli, että täällä olisi ollut edes jonkun verran kielitaitoisia ihmisiä, mutta ei. Minullekin yksi instruhoitaja puhuu osittain Bengoliksi ja siitä sitten pitää selvittää, että mitä hän haluaa.
Elämän pieniä iloja: vettä tulee kun saavista, salamat valaisee taivaan ja ukkonen jyrisee niin, että lattia värisee jalkojen alla.
Näin meillä vietetään vapaapäivät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti