Ollako vai eikö olla?

Nyt se sitten tapahtui. Sisar Manju otti ja lähti. Hän otti lopputilin sanaakaan sanomatta kenellekään, ei ollut sanonut edes Proffalle saatikka ylihoitajalle. Tänään kun Manju ei ilmaantunut töihin yksi tytöistä (Sadabdi) soitti Manjulle jonka mies vastasi puhelimeen. Mies kertoi, että Manju lähti Keralaan, ei muuta. Kysyin Sadabdilta, että oliko hän tietoinen siitä josko Manjulla olisi vapaata. Ei tiennyt. Kysyin tietääkö Minu tästä. Ei tiennyt. Sanoin, että kysyn asiasta Minulta. Lähdimme sitten tarkastamaan klipsit. Yksi pojista(Naiju) käytti tilaisuuden hyväkseen kun Sadabdi lähti hetkeksi huoneesta ja kertoi minulle, että Manju on lähtenyt. Sitten Naiju sanoi, että minä Ja Amit ollaan ainoita heidän lisäksi jotka tietävät asiasta. Manju oli kertonut pojille (Naiju, Harishi, Toby ja Reny) lähdöstään. Manju oli pitkään minulle siitä puhunut ja tietenkin otin asian tosissani ja kerroin Martsalle ja Professorille siitä. En kuitenkaan ajatellut, että hän tekisi näin. Ei ilmesty enää työpaikalle. Tänne on erittäin vaikeeta saada uusi osastonhoitaja ja siihen menee aikaa. Niin ahdistavaa kun se onkin, Martin ja Amit ehdottivat Professorille, että minusta pitäis tehdä osastonhoitaja siihen asti kunnes tilalle löydetään uusi ihminen. Tilanne ei todellakaan ole omalta kannallta mitenkään houkutteleva enkä tosiaankaan uskonut, että minun pitäisi sellainen vastuu ottaa kun tänne tulen. Luulin, että saan tehdä omat hommani niin hyvin kun pystyn ja todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Olen alusta asti joutunut kamppailemaan asioiden kanssa joita en olisi edes suomessa ajatellut. Ja nyt joudun ottamaan vielä isomman palan kakusta ja pakottaa se kurkusta alas. Miten tässä näin kävi? En ollut valmistautunut kaikkeen tähän.