Tänään töihin kahdeksan jälkeen. Ensimmäisenä tietokonehuoneeseen. Sitten leikkuriin katsomaan mikä siellä on meno. Ei mitään. Hoitajat ovat paikalla eivätkä tee mitään kun ei ole leikkauksia. Viimeviikolla suunniteltiin hoitajien päivää (Florence Nightingalen syntymäpäivää) jota olisi tarkoitus viettää 12.5. Tänään saimme tietää, että kaikki tämä on epävarmaa kun lupaa ei välttämättä saada uudelta toimitusjohtajalta. Tästä kaikesta oltiin jo kuitenkin puhuttu ja sovittu viimeviikolla. Mikään ei ole yksinkertaista. Jos jotain sovitaan niin siitä vielä neuvotellaan viikko ja jos silloin päästään yhteisymmärrykseen niin tämänkin jälkeen jostain pitää päästä jankkaamaan ja kaikki tämä alkaa taas alusta. Kukaan ei vaadi mitään. Kaikki tuntuu olevan vapaaehtoista. Mitään sanktioita ei tule mistään.
Täällä aika on vain sana. Sille ei ole merkitystä. Se on täytesana jota käytetään täällä samalla tavalla kun suomessa käytetään "niin kun" ja "ööö" kun ei keksitä mitään muuta sanottavaa. Aika. Time. Ei arvoa. Mielenkiintoista, eikö?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täällä taas kun jotain sovitaan niin siitä pidetään kynsin ja hampain kiinni, byrokratia jyllää ja josset pelaa heidän aikataulujen mukaan on se sinun oma mokasi...kaipaisin ehkä hiukan teidän boheemimpaa lähestymistapaa, ihmiset kävelee kadullakin suorissa jonoissa joista ei saa poiketa :S
VastaaPoistaMiss U, ei enää kauaa niin nähdään jo kotosuomessa! Pitäisikö sopia jokin yhteinen lomailureissu kun tulet takaisin, eikö sulla ollut elokuussa loma (kuten minulla :))