Viikko lyhyesti ja ytimmekkäästi?

Tunnen olevani rikkinäinen levy joka toistaa itseään loputtomiin. Vamraan kaikilla meillä on sama tunne. Joka kerta saa sanoa samat asiat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaa... Olettamus on, että toinen oppii kun pari kertaa on jotain sanonut ja näyttänyt samaan aikaan. Täällä ei voi olettaa mitään eikä kannata olettaa. Mitään ei tapahdu ellei itse tee. Kukaan ei kuule ellei korota ääntä. Kukaan ei näe ellei itse osoita.
Turhautuneisuus vaan kasvaa nyt kun Proffa on Englannissa. Mitään ei tapahdu. Joka aamu aikaisin töihin odottelemaan. Odottelemaan mitä? Ei mitään, koska mitään ei tapahdu. Kun kissa on poissa hiiret hyppii pöydällä.

Vaikka ihmiset täällä on turhauttavia on heissä myös paljon hyviäkin puolia. Leikkuriporukka on jostain syystä pyrähtänyt eloon.

Voin ainakin olla ylpeä omista pojista, jotka haluavat oppia ja ovat innoissaan uusista asioista.

Jotain on sentään opittu ilman rikkinäistä levyä.

Nyt takaisin odottelemaan ei mitään ja suunnittelemaan.